"Kos og marka", pölli nämä kaksi norjalaisilta

Kuva: Aino Syväluoma

Kuva: Aino Syväluoma

Terveisiä Nuuksiosta! Takana on sähkötön viikonloppu metsässä. Jos hyvän viikonlopun määritelmä on, että sen saa viettää kokonaan villakerrastossa, tämä viikonloppu totisesti täytti kaikki kriteerit! Kahden yön retki sisälsi loimulohta, kävelyä metsässä, eväsleipiä, paahdettuja vaahtokarkkeja, pimeää, päiväunet ja sellaista kivaa. Nykypäivän luksusta.

PÖLLI TÄMÄ NUMERO 1: Marka

Tanskalaisten hygge on kaikille tuttu, mutta norjalaisten marka on tuntemattomampi. Marka on metsä, marka on retki, marka on mielentila. Se on yhtä monitahoinen termi kuin hygge, eikä sitä pysty kääntämään. Ehdottomasti pöllimisen arvoinen sieluntaajuus!

Kenneth Haug summeeraa markan olemuksen näin: “Take a peek into an office in Norway anytime between November and April. See everybody staring out the window? What do you think they’re longing for? Well, some of them are probably longing for the beaches of the Canary Islands or Thailand. The others are staring at the woods in the distance.

They are longing for marka — they so desperately want to go on that little skiing trip. Cross-country skiing in the woods means a few hours of solitude, a workout, and some pretty scenery to boot. Marka is the name of any forested areas that surround a city or town. They mostly exist for recreational purposes: people ski, bike, walk, and camp in them. - - Marka is civilization. Marka is life.“

Puolisoni työskenteli Norjassa viime kevään ja markan imu on kuulemma melkoinen paikallisen viikinkiväestön keskuudessa. Norjalainen toimisto hiljenee reippaasti ennen suomalaista: neljältä ovat vartijatkin jo lähteneet. Keskiverto viikinki askeltaakin päivässä melkein kymmenentuhatta askelta, kun suomalaisella askeleet jäävät reippaasti jälkeen. Ei kyllä mikään ihme, niissä maisemissa kelpaakin samoilla ja liikkua!

Norjassa kaikki on suurempaa, mutta huikeat maastot meillä on myös täällä kotopuolessa, vaikka metsä katoaa helposti puilta ja suomalaisen metsän kauneus jää huomiotta. Nuotion äärellä Nuuksiossa tuntui ihan kreisiltä ajatus, että olimme alle tunnin matkan päässä maan pääkaupungista.

Talleta sinäkin marka sydämeen ja vie sielusi metsään.

nuuksio-2.jpg
Olen syntynyt aikamoiseen eräjormasukuun, jossa suunnistus on veressä sukupolvelta toiselle siirtyvä lajivalinta ja villakerrasto on suvun univormu.

Olen syntynyt aikamoiseen eräjormasukuun, jossa suunnistus on veressä sukupolvelta toiselle siirtyvä lajivalinta ja villakerrasto on suvun univormu.

PÖLLI TÄMÄ NUMERO 2: KOS

Kaikki tietävät hyggen. Kos on norjalaisten versio lempeästä tunnelmasta, jonka avulla selvitään pimeästä vuodenajasta. Ruotsalaisille vastaava termi on mys. Kaikki ovat pöllimisen arvoisia termejä, itse ajatuksesta puhumattakaan. Sisulla selviää kaikesta, mutta aina ei kannata kärsiä ja painaa. Välillä on hyvä hengähtää, sytyttää kynttilöitä, keittää glögiä, kutsua ystävä kylään ja kääriytyä villakerrastoon ja villapeittoon lukemaan kirjaa.

Olen jo vuositolkulla yrittänyt keksiä suomalaista vastinetta tälle pehmeälle olotilalle, mutta en ole keksinyt mitään! Kotoilu ei minusta saavuta samaa taajuutta. Lähimmäs pääsevät adjektiivit lempeä ja pehmeä, sillä sitä suomalaisessa kulttuurissa ei totisesti ole liikaa. Ihan sama miltä kansallisuudelta pöllit, tunnelmalla talvesta selviää! Kos, mys tai hygge!

nuuksio-13.jpg
nuuksio-6.jpg
nuuksio-11.jpg
nuuksio-14.jpg
nuuksio-15.jpg
Kuva: Aino Syväluoma

Kuva: Aino Syväluoma

Villakerrastonainen kiittää ja kuittaa! Kyllä se on niin, että ihminen kuuluu metsään samaan tapaan kuin pipo päähän.

Senja Jaloluomamarka, nuuksio