Varjonelikymppiset, kun luulin että kaikki vihaavat minua
Jos se ei ole vielä käynyt kenellekään selväksi, sanon sen vielä kerran: en malta millään odottaa, että täyttäisin neljäkymmentä. Lukua ja ikääntymistä en odota (voi luoja), mutta juhlia odotan! Nelikymppisteni suunnitelmat ovat aika lailla toteuttamista vaille valmiit, joten juhlahammasta alkoi tuossa lokakuun loppupuolella kovasti kutkuttelemaan.
Samanlainen keulimisen tunne nousi esiin täyttäessäni 29 vuotta ja alle viikossa pistinkin pystyyn varjokolmekymppiset. Ne olivat ihanan rennot ja mukavat juhlat. Itse asiassa pidin varjokolmekymppisistä enemmän kuin kolmekymppisistä juuri niiden rentouden vuoksi. Kun oli epävirallista hassuttelua, se tuntuikin siltä.
Ei siis mikään pöllömpi idea järjestää myös varjonelikymppiset!
Asiassa oli vain yksi mutta. Minä nimittäin luulin, että kaikki vihaavat minua. (Ultra Bra: Siili.) Ajattelin, että ne ovat kyllästyneitä mun juttuihini. Eli jatkuvaan krebailuun, eli kreisibailaamiseen, eli tolkuttomaan ja päättömään juhlaviettiin, notkuvaan pitopöytään ja selittelyyn, miksi kakku on epäonnistunut ja kamala, vaikka se kaikkien mielestä näyttää ja maistuu hyvältä. Samaan aikaan ajattelin, mitä ihmiset mahtavat kertoa minusta hautajaisissani. (Olen moneen otteeseen painottanut, että haluan tulla muistetuksi suurena esteetikkona, toivottavasti edes joku muistaisi mainita sen. Hesarin nekrologin otsikko voisi olla: “Suuri esteetikko eli kukkean elämän“.) Päädyin syvällisissä ajatuksissani siihen, että ihmiset tulevat luultavasti muistotilaisuudessa kertomaan juhlamuistoja. He oikein nokittelevat mitä päättömimmillä jutuilla ja nauravat kollektiivisesti muistoilleen. Epäilemättä nauru on hyväntahtoista, joten miksi ihmeessä välttelisin juhlien pitämistä? Voihan se olla, että ovatkin kyllästyneitä mun juttuihini, mutta myöhemmin heitä hymyilyttää! Viimeistään hautajaisissani.
Järjestin siis viikonloppubrunssin lempipaikassani, meren rannalla, Stockmannin tavaratalon suunnitelleen arkkitehti Sigurd Frosteruksen huvilan pihapiirissä. (Voisin myös sanoa vuokranneeni Villa Frosteruksen saunamökin, mutta mitäs hauskaa siinä olisi ollut?) Päädyin brunssiin, kun halusin saavuttaa varjokolmekymppisten letkeyden. Kukapa sitä syksyisenä lauantaiaamuna jaksaisi pingottaa, kun voi mukavan leppeässä merituulessa nauttia croisanttia. Suunnitelma onnistui yli odotusten. Paikalle tuli ihmisiä autolla ja pyörällä. Lasten kanssa ja ilman. Suoraan sängystä ja karonkan jatkoilta.
Täydellistä ja täydellisen rentoa.
Rentoudesta puheen ollen: juhlien paras päätös oli palkata paikalle apua keittiöön. Esikoinen ja ystävänsä ovat jo kokeneita juhla-ammattilaisia ja tällä kertaa he tulivat pelastamaan minun brunssini. Rennot juhlat tarvitsevat rennon emännän. Emäntä on puolestaan rento, kun hän ei häärää ja huseeraa, vaan keskittyy vieraisiin. Sen totisesti sain tehdä, kun tytöt pitivät keittiön pystyssä ja kahvin saatavilla.
Mutta Senja, mikä on tuo upea kelluva kukkataideinstallaatio, saatatte nyt huudahtaa. Minäpä kerron! Jokaisella arvonsa tuntevalla rouvalla ja neidillä on oma luottofloristi. Sellainen on tarpeen mm. silloin, kun järjestää synttäribrunssia ja keksii, että hirsiseen tupaan laitetaan korsipilvi kellumaan! Minun luottofloristini on Home in Gardenin Maria, jonka sitomat kimput saavat firenzen syndrooman kaltaisia oireita aikaan.
Voi olla, että sain pientä lempeää kuittailua mieheltäni, kun tulin kukkakaupasta autolle. Harvemmin nainen kaataa auton takapenkkejä kukkaostoksilla, mies tuumasi, mutta minun kohdallani kaikki on näköjään mahdollista.
Kukkapilvi oli kuitenkin täydellinen ja loi tilaan juuri oikean tunnelman!
Brunssilla tärkein ruokalaji oli hotellisikailuannos, joka määrittää hotellien tähdet. Viiden tähden hotellissa voi aamiaisella koota (1) croisantin, jonka päällä on (2) nutellaa, (3) hilloa tai marmelaadia. Lisäksi komeuden päälle laitetaan vielä (4) ilmakuivattu kinkku ja (5) valkohomejuusto. “Aika täyteläistä“, kommentoi uskalias vieras, joka kokosi itselleen viiden tähden annoksen.
Voisarvien lisäksi tarjolla oli vihreä salaatti, muunnelma Vappu Pimiän kukkakaalisalaatista (kurkun tilalla paprikaa), Boltsi-kasvislihapullia, suolainen lisäke (artisokkaa, aurinkokuivattua tomaattia ja tuorejuustoa), vohveleita, Kouvolan lakua ja Ferrero Rocher konvehteja. Vohvelit ja croisantit oli hieman tårta på tårtaa. Uudestaan en samoihin juhliin laittaisi molempia, mutta toisaalta - ei se väärin ole!
